Selitä mulle

Toinen ja hiukan edistyneempi osa kokonaisuutta, jossa käsitellään suurten kielimallien filosofiaa Paul Kockelmanin teoksen Last Words. Large Language Models and the AI Apocalypse (2024) kautta. Teemoja: tekoälybisnes on sekä raskasta teollisuutta että se vähä mikä on jäljellä edistyksen keulivan käyrän ideasta, siksi(kin) siihen niin takerrutaan tokenit, vektorit ja vuonna 2017 kehitetty transformer-arkkitehtuuri eleganttina ratkaisuna koneoppimisen ongelmiin: miten matriisikertolaskuista ja muusta matematiikasta nousee inhimillisesti kiinnostavia laadullisia merkityksiä? kuinka tekoälyvälitteiset prosessit porautuvat yhä syvemmälle subjektiivisuuksiin eli kokemisen ja tekemisen tapoihin, uskomuksiin, ihastuksiin, tunteisiin, uniin, unelmiin, tapoihin ja tiedostamattomaan ovatko suuret kielimallit vain stokastisia papukaijoja: eivät ole toisaalta ihmisten käytös on suuresti toisteista, kopioivaa ja matkivaa kolmanneksi elämän mahdollistavat biokemialliset prosessit ovat itsessään stokastisia, eli suurten…

Suurten kielimallien filosofiaa Paul Kockelmanin teoksen Last Words. Large Language Models and the AI Apocalypse (2024) kautta. Mitä merkitsevät nykyisten tekoälyjen pohjalla piilevät tekniikat? Teemoja: C. S. Peircen semiotiikka: merkki – objekti – interpretantti – agentti ihmisten tapa muodostaa merkityksiä toimimalla maailmassa vs. suurten kielimallien tapa ennustaa tulevaa menneen pohjalta merkin ja objektin välissä on katkos, viilto tai hyppäys, joka on hyvin erilainen ihmisellä ja kielimallilla kielimallit toimivat ikään kuin suljetussa säiliössä ilman maailmaa, ja näin on riippumatta siitä, kuinka usein ja paljon säiliöön kaadetaan uutta dataa eli: ihmisellä sanat ja muut merkit kytkeytyvät maailmaan, kielimalleilla eivät, mistä seuraa väärinkäsityksiä, kuten puhe "hallusinaatioista" (mallit eivät tietenkään hallusinoi, koska ne eivät ole kokemuksellisessa suhteessa maailmaan eikä niillä ole tietoisuutta) kielimallien esikoulutus ja hienosäätö: molemmissa ihmisten intentionaalisuutta ladataan…

1970-luvulla feministit puhuivat palkattomasta työstä, kun taas 2020-luvulla puhutaan hoivasta. Tämä ei ole viaton käsitteellinen siirtymä. "Hoiva" asettaa etualalle etiikan ja haavoittuvuuden, kun taas "palkaton työ" korostaa arvonmuodostusta, valtasuhteita ja riistoa. Historioitsijoiden Gisela Bockin ja Barbara Dudenin klassikko Rakkauden työ (1976) on julkaistu suomeksi. Teos esittää, että nykyaikainen perhe kotitöineen ei ole luonnollinen muodostelma vaan pääoman organisoima muoto, jonka avulla työnantaja saa usein kaksi työntekijää yhden hinnalla. Jakson aiheita: Miten varhaismoderni talous perustui perhetalouteen, jossa kaikki tuottivat käyttöarvoja, ja "kotirouvaa" ei ollut olemassa. Puritanistisen naiskuvan synty 1600-1700-luvuilla: passiivinen, lempeä, vietit hallinnassa pitävä aviovaimo, joka kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia. Naisten tekemän työn näkymättömyys ja itsestäänselvyys. Miesten reaalipalkkojen nousu 1900-luvulla oli mahdollista osin siksi, että naiset tekivät palkatonta työtä kotona.…

Perunalla tehty sissiäänitys Gilles Deleuzen väitöskirjan Ero ja toisto suomennoksen julkaisutilaisuudesta Helsingin Ylioppilasteatterissa 2. maaliskuuta 2026. Keskustelemassa kirjan suomentaja Eetu Viren, kirjailija ja filosofi Pontus Purokuru sekä runoilija Sini Silveri. Haastattelijana toimii Anna Nurminen. Teemoja: Miltä Eron ja toiston lukeminen/kääntäminen tuntuu? Kannattaako kirjaa lähteä lukemaan ilman taustatietoja? Mitä kirja yrittää tehdä? Esitelläänkö Erossa ja toistossa jonkinlainen filosofinen systeemi? Jos kyllä, niin millä keinoilla se esitetään? Millaisessa suhteessa kirjan tyyli on sen sisältöön? Millaista käsitystä erosta Deleuze yrittää kirjassaan muotoilla ja miten se eroaa aiemmista eron käsitteellistyksistä, joita filosofian historiasta löytyy? Sama kysymys toiston suhteen. Mikä on ajattelun kuva? Mihin kirja kehottaa teitä? Luettavaa: Viren, Eetu (2026) Deleuzen ”Ero ja toisto” — suomentajan jälkisanat, Komeetta.info

Jakson teemoja: sadismi ja masokismi eivät ole saman janan ääripäitä vaan rinnakkaisia universumeja, joista ei ole pääsyä toisiinsa; kummallakin on oma lakinsa, kielensä ja aikansa psykoanalyyttinen perhe kahtena järjestelmänä: sadismissa isä on lain yläpuolella ja yllyttää tytärtä äitiä vastaan, kun taas masokismissa poika liittoutuu äidin kanssa ja isä poistetaan kuviosta (kiduttajan takaa ei löydy isää, vaan isä on se, jota kidutetaan) Freudin oidipaalinen laki edeltää subjektia, tulee Isän nimen kautta ja tuottaa halun kiellon kautta. Masokistinen sopimus sen sijaan kiertää Oidipuksen kokonaan: ei universaalia kieltoa, vaan neuvoteltava, konkreettinen, allekirjoitettava ja purettavissa oleva ehtojen järjestelmä sadismi on suvereenin politiikkaa: käsky, välitön väkivalta, ajan katkaiseminen; masokismi on sopimuksellista politiikkaa: ehdollisuutta, viivettä ja vallan teknistä järjestämistä ajassa, mikä kiertää suvereniteetin kokonaan oidipaalinen laki on aina jo ollut voimassa, kun taas masokistinen…

Jakson teemoja: - seksi, väkivalta ja kuolema eivät esiinny suoraan kokemuksessa, siksi niihin pitää vain viitata. Ne ovat myös intensiteettejä, joista fantasioidaan lakkaamatta - Sacher-Masochin (tai laajemmin: miesten fantasioiden) kolme naistyyppiä: 1) kevytkenkäinen huora eli Afrodite, 2) sadistinen määräävä rankaisija eli Riikka Purra, 3) äiti, joka yhtä aikaa hoivaa ja satuttaa eli masokistin unelmanainen - sadistin apatia vs. masokismin naisen kylmyys - kulttuuri on kylmyyden työtä: toisin kuin Freud ajatteli, kulttuuri ei tukahduta voimia, vaan se pakastaa ne (intensiteetit, aistimukset, kokemukset) käyttökelpoiseen muotoon; ajatellaan esimerkiksi runomittoja, rajausta ja leikkausta elokuvassa tai neljättä seinää teatterissa - deleuzelainen kylmyys: muoto edeltää affektia, jää synnyttää viivettä, tekijä valitsee kylmyyden tekniikan, kylmyys suojaa intensiteettiä, ja kokemus kestää, koska kylmyys estää sitä palamasta loppuun – näistä syntyy kulttuuri - nykyinen elinympäristömme: tekijältä viedään…

Mitä tapahtuu, kun järki ei vain oikeuta väkivaltaa vaan toimii itse väkivallan muotona? Markiisi de Saden libertiineillä kieli paisuu käskyiksi, monologeiksi ja lopulta todistamisen järjestelmäksi, joka jyrää uhrin yli. Jaksossa tarkastellaan sadistista kieltä, puhdasta negaatiota ja mahdotonta “täydellisen rikoksen” fantasiaa. Tämä rakenne muistuttaa nykyistä unelmaa täysin automatisoidusta tekoälykapitalismista, joka olisi irtikytketty ihmisistä. Jakson jälkipuolella tarkastellaan Sacher-Masochin kautta, kuinka masokismissa kieli ei käske vaan sopii, lykkää ja kasvattaa; laki ja mielikuvitus tuottavat halua ilman pakkoa. Miksi Deleuzen mukaan sadismi ja masokismi eivät ole saman kolikon kaksi puolta vaan täysin eri maailmoja? Entä mitä nämä erot paljastavat järjen, vallan, instituutioiden ja nautinnon pimeistä muodoista? Lukemista: Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, luvut 2 ja 3 Sacher-Masoch, Leopold von (1870/2006) Venus…

Alkavan minisarjan lähtökohtana on Deleuzen teos Présentation de Sacher-Masoch: le froid et le cruel. Teos käsittelee kahta pahamaineista kirjailijaa, Leopold von Sacher-Masochia ja markiisi de Sadea. Sarjan teemoja: halu, kirjallisuus, laki, sopimukset, instituutiot, sadismi, masokismi ja seksuaalisuus. Sarja pyrkii myös tekemään pienen intervention nykykeskusteluun seksistä ja pornosta. Tähtäimessä on kuitenkin ennen kaikkea politiikka ja kysymykset suvereenista, instituutioista ja sopimuksista. Ensimmmäisessä jaksossa mm. johdatus Sadeen ja Sacher-Masochiin, nykyisten seksikeskustelujen brutaalius ja kapeus, Deleuzen hirveä lukemisvolyymi, kielen kuvaileva, käskevä ja todistava toiminta, pornografia vs. pornologia ja kielen libidinaalisuus. Lukemista: Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, johdanto ja luku 1 Sade, markiisi de (1785/1989/2004) Sodoman 120 päivää. Johdanto-osa. Suom. Heikki Kaskimies, esipuhe Kari Manninen.

Mitä psykoanalyytikko oikeastaan tuottaa? Analyysi ei paljasta totuutta eikä edes tulkitse mitään. Jaksossa tarkastellaan psykoanalyysia luovana käytäntönä, joka tuottaa potilaaseen vaikuttavia konstruktioita. Freud vertaa analyytikon työtä arkeologin kaivauksiin. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesti raunioiden löytämisestä vaan rakentamisesta ja luomisesta. Jaksossa käsitellään myös toistopakon dynamiikkaa ja sitä, miten ajattelu itsessään on aina jonkin lisäämistä, ei koskaan pelkkää paljastamista tai kuorimista. Mukana on myös Niilo22:n analysointia ja itsesabotaasin tarkastelua. Viimeinen osio tarkastelee psykoanalyysin ongelmia, jotka liittyvät useiden analyytikkojen tapaan murskata potilaan sanomiset asettamalla ne ennalta päätyttyyn tulkinnan kehikkoon. Lukemista: Deleuze, Guattari, Parnet & Scala: The Interpretation of Utterances (1977, kokoelmassa Two Regimes of Madness) Freud: Konstruktiot analyysissa (1937, kokoelmassa Suru ja synkkämielisyys) Freud: Muistaa, toistaa ja työstää (1914, kokoelmassa…

Psykoanalyysi perustuu puheen kuuntelemiseen. Sekä Freud että Lacan oppivat analyytikoiksi kuuntelemalla potilaitaan. Entä voiko itseään kuulla kuuntelemalla? Miten torjunta, tiedostamaton, transferenssi, oireet ja aukot ilmenevät psykoanalyyttiselle kuuntelijalle? Miksi oman puheen kuuleminen nauhalta on niin kiusallista? Ja kuinka käy, kun ihmiset oppivat yhä enemmän katsomaan itseään videolta? Hyvät kuuntelijat ovat harvassa, koska meillä on tapana kuulla kaikki suhteessa itseemme. Tyypillinen tapa kuunnella on kiertää kuunneltu asia itsemme ympärille: silloin emme enää kuule toista, vaan oman egomme. Vaikeinta on kuulla se, mikä on uutta tai eroavaa, mikä eroaa tai on ristiriidassa sen kanssa, mitä ollaan aikaisemmin opittu. Sama ongelma ilmenee, jos lukee filosofista tekstiä. Jaksossa yritetään seurata Bruce Finkin ohjetta: analyytikoina meidän on päästävä eroon empatiasta ja samastumisesta, koska ne estävät kuuntelun. Sulattamalla toisen kokemus omaan itseen toisesta ei opita mitään. Oikeastaan…

Olemme kaikki täällä libidon tähden: jonkun toisen libido on meidät tuottanut. Latinan libido tarkoittaa halua, erityisesti himoitsevaa, oikukasta ja intohimoista halua. Freud valitsi termin kuvaamaan seksisävytteistä psyykkistä haluenergiaa. Jakson teemoja: - ihminen on siitä monimutkainen elukka, että libido ei yleensä toimi kovin suoraviivaisesti, tai jos toimiikin, niin toiset ihmiset ja yhteiskunta asettavat libidolle melkoisia kiertoreittejä - miten ihmisten seksuaalisuus toimii: se on monimielistä, kiertävää ja perverssiä, eli kaikkea muuta kuin suoraviivaista yhdyntähakuisuutta, alkaen siitä, että maailman yleisin seksiakti on fantasiointi, eli mielikuvitusseksi, ja sen jälkeen masturboiminen. Tämä on Freudin pointti: ihminen on monimuotoisesti perverssi eläin - palautetaanko psykoanalyysissa kaikki seksiin? Tavallaan kyllä, mutta myös ehdottomasti ei - mitä Jung, Deleuze, Guattari, Reich ja Contrapoints sanoivat libidosta? Entä Lauri Rikalan runot? - libidon suhde rakkauteen ja joukkopsykologiaan -…

Klassikon tunnistaa siitä, että klassikko on jatkuvasti hyökkäyksen kohteena ja samaan aikaan toimii. Freud on tällainen. Olisiko käsillä jopa orastava Freudin paluu? Jakson aiheita: - vaikka Freud on "osoitettu vääräksi" niin ja niin monta kertaa, jostain syystä Freudia käytetään kaikkialla onnistuneesti – emme pääse Freudista eroon - syitä psykoanalyysin kiinnostavuuteen: ei pakkoa yrittää nähdä maailma johdonmukaisena ja ristiriidattomana; reikien ja aukkojen tutkimus; halujen kuvaaminen ja selittäminen oireiden ja epätäydellisyyksien kautta; viitekehys jolla puhua seksuaalisuudesta laajassa mielessä; fantasian todellisuus - psykoanalyysi perustuu potilastyöhön: kuunnellaan ja tehdään pieniä interventioita; koko metodi on potilaan keksimä; tämän vuoksi psykoanalyysi muuttuu potilaiden ja analyytikkojen myötä, se on aina keskeneräinen kenttä - potilas voi olla ihmisyksilön lisäksi esimerkiksi sotatoimi, meemitili, taideteos, poliitikon käytös tai kokonainen yhteiskuntajärjestelmä, eli mikä tahansa, millä…

Jaksossa selitetään anonyymin tekijän Poesia-vihkoa numero 42: Lysis. Muinaiskreikasta polveutuva nimi tarkoittaa purkautumista, rentoutumista ja vapauttamista. Vihko ja jakso on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen keskittyy nuoreen Alkibiadekseen. Siinä käsitellään Freudin seksuaaliteoriaa, antiikin Kreikan pederastisia suhteita ja moraalin masokistista luonnetta. Erityisesti kiinnostaa kysymys siitä, miksi tytöt eivät ole moraalin piirissä. Toinen osa, "Persefone, jne.", pureutuu antiikin mytologian raiskauskulttuuriin ja näyttää, miten patriarkaaliset tarinat seksuaalisesta väkivallasta ovat jatkuneet 3000 vuotta. Kolmas osa, "Antigoneen lait", tarjoaa nietzscheläisen näkökulman lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Jos oikeus tarkoittaa omaan kipuun kiinnittymistä ja menneen tuomitsemista, miksi kukaan haluaisi oikeutta? Muita kysymyksiä: Voisiko anonyymiys olla kirjallisuudessa tuore suuntaus, joka pakottaa meidät keskittymään pelkästään tekstiin? Mitä tarkoittaa omasta passiivisuudesta nauttiminen? Mitä…

Kadonneen ajan etsintä on totuuden etsintää, sillä totuudella on olennainen suhde aikaan. Nautintomme ja ilomme vastaavat sitä totuutta, jonka me löydämme. Jaksossa etsitään totuutta Deleuzen Proust-kommentaarin luvuista 2 ja 3. Nauhalle tarttui myös kissojen huutoa, leikkiä ja oksentamista. Teemoja: - totuuden löytäminen tuottaa iloa, vaikka totuus koskisi pettävän rakastajan valheiden selvittämistä tai uusimman ilmastonmuutostutkimuksen lukemista - kuka etsii totuutta? ihmisellä ei ole mitään sisäistä luonnollista totuudentahtoa, totuudenhalu herää vasta ulkopuolisesta sysäyksestä, joka tekee meille väkivaltaa, riistää meiltä rauhan ja pakottaa meidät etsimään - totuus on aina ajassa, ja Proustilla on neljä aikaa: 1) kuluva aika joka muuttaa ja tuhoaa, 2) tuhlattu ja kadotettu aika maailmassa ja rakkaudessa, 3) jälleenlöydetty aika (kadotetun ajan sydämestä palautettu aika), joka antaa kuvan ikuisuudesta, 4) varsinainen ikuisuus, absoluutti, alkuperäinen aika, jonka taide myöntää - Proustin sankari oppii…

Minkälaisia merkkejä ihmiset (ja kissat) lähettävät toisilleen? Miten merkkejä tulkitaan? Jaksossa aletaan keriä auki Deleuzen kirjaa Proust ja merkit (1964-1977). Teemoja: - flirttailu, humala, taidepiirit, haastattelut ja terapia esimerkkeinä "merkillisistä" tilanteista - mitä kaikkea Deleuze on ottanut Proustilta: halun luonne, materiaaleille herkistyminen, yksilöityminen, puhdas aika - kuinka Proust kuvaa erilaisten merkkimaailmojen risteäviä kehiä - maailmalliset merkit: sosiaaliset pelit, muoti, meemit - rakkauden repivät ja petolliset merkit: rakastetun ilmaisemat mahdolliset maailmat, mustasukkaisuus totuutena rakkaudesta ja kahden sukupuolen homoseksuaaliset sarjat - aistivaikutelmien merkit, kuten kuuluisa madeleine ja muut origamipaperin kaltaiset, muistoihin ja olemuksiin johdattelevat aistimukset - taiteen merkit, jotka pystyvät tavoittamaan asioiden kätketyn ikuisen olemuksen - Antti Holman herkkyys merkeille Lukemista: Proust ja merkit, 1. luku

Jaksossa saatetaan loppuun Proustin kirjasarjan kommentointi: - miten paljon uutta Proustista oppii toisella lukukierroksella - kuinka Proust tekee lukijasta taiteilijan (siirtymien logiikka, kokemuksen tutkimus, muistiin ja mielikuvitukseen luottaminen, havainnon tarkkuus) - Proustin realismi-kritiikki, taiteen kyky tavoittaa menneisyys, virtuaalinen ja asioiden olemukset eli suhteet - Ryan Ruby Proustista ja ajasta - Walter Benjamin: Proustin kuvasta (teoksessa Messiaanisen sirpaleita) - Adam Gopnik erilaisista prousteista ja Proustin homofaktatsekkaajista - Mika Kukkonen siitä miten Proust on ylivertainen suomalaiseen modernismiin verrattuna - suomenkielisen kirjallisuuden ongelmat: 1) agraariproosa jatkuu ja kieli on rikasta erityisesti maatalousyhteiskuntaa kuvatessa, 2) keskittyminen kurjuuteen, pimeyteen, märkyyteen ja kärsimykseen

Proust-sarjan toisessa osassa juostaan kevyesti läpi koko Kadonnutta aikaa etsimässä. Teemoja: - Proustin kohtuuttomuus ja yksityiskohtaisuus - "Recherche" on myös “tutkimus”, ei vain "etsintä" - Proustin suomennos ja kirjan osittaminen - kertojan perhedynamiikka ja herra Swann - toisen osan yllättävä rakkausromaanimaisuus - rakkaus nuoriin ja vanhoihin naisiin, sosiaalinen pyrkyryys, FOMO, aristokratian typeryys, elämän yleinen pettymyksellisyys - homous ja lesbous Proustilla - Albertine - myönteinen, puhdas aika vs. negatiivinen, tuhoava aika - Proustin suhde autofiktioon - miten eri romaanit luovat epäsuorasti (muodollaan, rakenteellaan, tyylillään) vaikutelman pääpointistaan: Bernhard, Rauma, DFW, Liukkonen, Knausgård - neljä suurta pointtia Proustin suuruudesta: taide, rakkaus + mustasukkaisuus, queerius, yläluokkatietoisuus - mikä tekee Proustista joskus raskasta tai "vaikeaa"? - Proustin suhde nostalgiaan ja nationalismiin - Proustin vertailu Joyceen ja Kilpeen

Tästä alkaa Selitä mullen Proust-kaari. Ensimmäisessä jaksossa esitellään taustoja ja puhutaan Proustin elämästä. Teemoja: - miten Kuuhun/Marsiin kannattaisi lennättää miljardöörien sijaan taiteilijoita- taiteen tehtävät: 1) ilmaista yhteisölle yhteisön oma kokemus ja mahdollistaa myös sen katkaiseminen, 2) vastustaa kuolemaa ja tuhoa, 3) luoda pakopaikkoja ja fantasioita, jotka vaikuttavat maailmaan- viime vuosisatojen merkittävämmät katkokset eurooppalaisen taiteen kuvaamassa kokemuksessa- lukukokemus 4000 sivusta; miten lukea Proustia- kuinka Proustia pidettiin aluksi liian pinnallisena ja keskittymiskyvyttömänä kirjailijaksi- onko suurilla taiteilijoilla aina huono terveys? Entä täytyykö taiteilijan toimia kohtuuttomasti?- Proust työstäkieltäytyjänä ja miljonäärinä- Proustin seksuaalisuus ja valvominen äänieristetyssä huoneessa. Ensi kerralla zoomataan itse teokseen. Sitä odotellessa podcastia voi tukea osoitteessa https://www.patreon.com/mikameitavaivaa

Deleuzen ja Guattarin sommitelman käsite (agencement, assemblage) on saanut valtavan suosion erityisesti yhteiskuntatieteissä, joissa aivan kaikkea monimutkaista tutkitaan sommitelmana. Mistä on kyse, ja mitä yleisiä väärinkäsityksiä sommitelmien ajatteluun liittyy? Jakso on hiukan teknisempi kuin yleensä. Teemoja: - sommitelma posthumanistisena, heterogeenisena kollektiivina - erilaiset sommitelma-ajattelun lajit Anna Tsingin pohjalta - sommitelma on uusi tapa purkaa ja jakaa vanhat vastakkainasettelut (mieli vs. ruumis, ideologia vs. tuotantovoimat) - olennaista sommitelmassa on tapa, jolla komponentit pysyvät kasassa, siis koherenssi ja konsistenssi - kuinka halut ohjaavat sommitelmien koostamista ja kuinka vain eliöt voivat muodostaa sommitelmia - sommitelman taustat: 1) Proust, 2) Freudin Komplex, 3) Foucault'n käsitteistö, erityisesti dispositiivi, 4) Hjelmslevin semiotiikka, 5) Uexküllin käsitys eläinten territoriaalisuudesta - sommitelman neljä olennaista piirrettä: 1) sisältö eli ruumiit, kappaleet,…

Sen lisäksi, että kysytään mitä on, voidaan kysyä myös mitä voisi olla. Kumpikin kysymys koskee todellisuutta yhtä lailla: "voiminen" ei ole sen vähempää todellista kuin faktat ja potentiaaleilla on todellisia vaikutuksia jo ennen kuin ne niin sanotusti toteutuvat. Jaksossa käydään esimerkkien kanssa läpi Deleuzen ja Guattarin ontologinen kolmio aktuaalinen – virtuaalinen – intensiivinen. Teemoja: - materialismin sulkeutumattomuus ei ole ainoastaan ongelma: ekstramateriaalinen, ruumiiton tai ideaalinen mahdollistaa myös avoimuutta ja uuden luomista - aktuaalisuus käsilläolevina faktoina, olioina ja asioiden tiloina - virtuaalisuus eron, moneuden ja potentiaalien tasona - intensiivinen virtuaalisen aktualisoitumisen prosessina - geneettisen koodin suhde organismiin, matka siemenestä puuksi, masentuneen ihmisen vaipuminen aktuaalisuuteen, taiteen intensiivisyys, rakkaussuhteen perinteinen kulku, suomalaisen arjen hirvittävä virtuaalisuuden puute, leikin suhde ontologiseen kolmioon. Lukemista: Deleuze: The…

Mitä aika on ja miten aika on? Voiko edes sanoa, että aika on. Ainakin voi kysyä: miten aikaa jäljitetään, koetaan, viivytetään ja paetaan? Jaksossa esitetään neljä tapaa ajatella aikaa Aristoteleen, Heideggerin, Derridan, Bergsonin ja Deleuzen pohjalta. Sisällysluetteloa: - kaksi suurta perinnettä ajan ajatteluun länsimaisessa filosofiassa: Aristoteles & luonnontieteen valtavirta (aika liikkeen lukuna) vs. Augustinus ja eksistentiaalifilosofian perinne (aika koettuna menneisyytenä, nykyisyytenä ja tulevaisuutena) - ongelma: kumpikin perinne esittää itsensä ensisijaisena - "objektiivista" aikaa ei voi perustaa ilman että viitataan aina johonkin toiseen rytmiseen viitekehykseen mitattavan asian ulkopuolella - aika omiin tarpeisiin luotuna konstruktiona ja nykyfysiikan popularisointien kantoja tähän - Heidegger: inhimillinen oleminen ajallistavana ja ekstaattisena - mikä on ajan ja materian suhde? - Bergson: aika viiveenä ja sitkeänä, itsepäisenä, itsestään eroavana kestona - Deleuze: Kronos-aika ja Aion-aika…

Onko maailmassa muutakin kuin ainetta, ja mitä täsmälleen ottaen on aika? Tästä alkaa neljän jakson selitys materialismista, ajasta, virtuaalisesta, aktuaalisesta, intensiivisestä ja sommitelmista. Ensimmäisessä jaksossa: - materialismin, idealismin ja dualismin ongelmia - filosofisten kiistojen arkisuus, taiteellisuus ja poliittisuus - miten ideaalinen ei jätä materiaalista rauhaan esimerkiksi Marxin ajattelussa, lausumien mielekkyydessä, koreografiassa, kieliopissa, käsitteissä ja mahdollisuusavaruuksissa - lopputulos: ideaalisuutta, aineettomuutta ja ruumiittomuutta ei voi selittää pois materialismista, materialismi ei sulkeudu itseensä vaan synnyttää jatkuvasti ideaalisuutta, joka ehdollistaa materian muuttumista ja järjestäytymistä Luettavaa: Elisabeth Grosz: The Incorporeal

Vierailujaksossa Jussi Vähämäki ja Eetu Viren keskustelevat filosofi Paolo Virnon kirjasta Kun sana tule lihaksi (Tutkijaliitto 2022, suom. Eetu Viren). Keskustelu on äänitetty Helsingissä Lymyssä kesällä 2022. Jakson teemoja: - intro: mitä yhteistä on Virnolla ja Deleuzella- Virnon tie pokerinpelaajasta filosofiksi- ihmisen lajityypilliset ominaisuudet ja kielelliset kyvyt- mahdollisuus maailmansisäisenä todellisuutena- analyyttisen filosofian turhaan väheksytty rikkaus: Frege, Austin...- ironian ja uusvakavuuden keskinäinen suhde- kyynisyys ja opportunismi- änkyttäminen ja uuden sanominen- filosofisesti vakavasti otettava empirismi maailman moneuden sietämisenä

Vuoden kestänyt Kant-kaari saa päätöksen erikoispitkässä Arvostelukyvyn kritiikki -jaksossa, jossa selitetään ainakin seuraavat asiat: - kolme luovaa käyttöä Kantille, eli transsendentaalinen subjekti, järjen illuusiot ja regulatiiviset vs. konstitutiiviset ideat - estetiikan kaksi eri merkitystä: 1) ajan ja tilan aistimellisuus, 2) kauneuden, ylevän ja tarkoituksenmukaisuuden kokeminen - Kantin suuren kriittisen järjestelmän arkkitehtoniikan yhteenveto: mihin tarvittiin vielä kolmas kritiikki? - miksi Arvostelukyvyn kritiikki on niin yllättävä, mullistuksellinen ja voimakas kirja, toisaalta miksi se on niin porvarillinen kirja - arvostelukyvyn luonne: yleisen ja erityisen sovittaminen yhteen - Kantin estetiikan perusjutut: formalismi, teleologia, universalismi, luonnonkauneuteen keskittyminen, peak humanismi - Deleuzen Kant-kirjan viimeisten lukujen luenta mielenkykyjen suhteesta: kykyjen vapaa leikki, esteettinen kokemus ja keskinäinen paini edeltää niin teoreettista kuin käytännöllistäkin järkeä, siksi…

Anna Nurminen haastattelee Iida Sofia Hirvosta, Pontus Purokurua ja Eetu Vireniä Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksesta, joka täytti juuri 50 vuotta. Keskustelu on äänitetty Tutkijaliiton tilaisuudessa Helsingin Kaapelitehtaalla 23.11.2022. Käsiteltyjä kysymyksiä: - Millainen oli vallitseva poliittinen ja intellektuaalinen ilmapiiri Anti-Oidipuksen ilmestymisen aikaan?- Onko Anti-Oidipuksessa esitetty kritiikki edelleen ajankohtainen?- Miten Anti-Oidipuksen vaikutukset ovat näkyneet viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa ja muualla maailmalla?- Mikä on kirjallisuuden ja taiteen rooli Anti-Oidipuksessa?- Anti-Oidipuksella on maine vaikeana ja sekavana kirjana. Mistä tämä maine kumpuaa ja onko se oikeutettu?- Miksi Anti-Oidipus kiinnostaa ihmisiä niin paljon? Miksi siitä on tullut jonkinlainen internetilmiö?- Mikä olisi lukuohje tai käyttöohje Anti-Oidipuksen nykylukijoille?

Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipuksen (1972) suomennoksesta on ilmestynyt 50-vuotisjuhlapainos. Erikoisjaksossa leikataan synttärikakkua lukemalla ja selittämällä kirjan ensimmäinen sivu. Juhlien kunniaksi Anti-Oidipuksen voi ostaa 25 euron hintaan (+pk) osoitteesta tutkijaliitto.fi koodilla "selitämulle" marraskuun 2022 ajan. (Yhteistyö on epäkaupallinen: podcastaaja ei saa siitä euroakaan ja päinvastoin menettää rahaa.) Kuva ensimmäisestä sivusta: https://imgur.com/a/sSOWLaB Lukemista: Bataille: Aurinkoperäaukko Büchner: Lenz Freud: Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa Freud: Psykoanalyyttisia huomioita omaelämäkerrallisesti kuvatusta paranoiatapauksesta ("Schreber")

Nyt päästään David Graeberin ja David Weingrown Alussa oli -teoksen luihin ja ytimiin: - maanviljelyn historia ja merkitys (vastaan Hararin & kumppaneiden satuja) - valtion käsitteen epämääräisyys; moderni valtio on James Bond - roomalaisesta oikeudesta polveutuva länsimainen käsitys omaisuudesta on erittäin omituinen ja väkivaltainen - tärkeintä on vapaus lähteä, vapaus olla tottelematta ja vapaus laittaa yhteiskunta uusiksi - kaupunkien historia on sekä luokkien että ekologian osalta paljon moninaisempi kuin mitä ajatellaan - yhteiskunta on aina virtuaalinen ja kokemus siitä perustuu mielikuvitukseen - historiallinen materialismi taitaa olla vararikossa - demokratia: "antiikin kreikkalaiset olivat hyvin tietoisia siitä, että vaalit tuppaavat nostamaan esille karismaattisia, tyrannimaisuuteen taipuvaisia johtajia" - naisten asema historiassa: naisten hiljalleen keräämä tieto on tyypillisesti innovaatioiden takana, varsinkin mitä tulee esihistorialliseen kasvitietoon; myös naisten vapaus aivan olennainen…

Käydään kahden jakson verran läpi antropologian ja arkeologian sensaatiota, David Graeberin ja David Wengrow'n kirjaa Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia (suom. Anna Tuomikoski, Teos 2022). Ensimmäisen jakson pääpointit: - ihmislajin "olemus" löytyy moneudesta ja joustavuudesta, jos mistään - yhteiskunnallisen evolutionismin kritiikki - eurosentrismin purkaminen - anarkistinen ihmiskuva - valistuksen synty törmäyksestä alkuperäiskansoihin - tasa-arvon käsitteen epämääräisyys - länsimaisen filosofian omituinen käsitys ajattelun luonteesta - auktoriteetin monimutkaisuus - Gregory Bateson ja skismogeneesin käsite Osassa II mennään tarkemmin empiirisiin kysymyksiin ja kirjan ongelmiin. Jos haluaa tukea podcastia, voi tilata Mikä meitä vaivaa -lisäsisällöt osoitteesta https://www.patreon.com/mikameitavaivaa

Mikä on sodan suhde transsendentaalifilosofiaan? Onko filosofia ajankohtaista? Miten valistus-Kant ilmaisi aikansa porvaristoluokkaa ja teki eräänlaisen uskonpuhdistuksen filosofian alueella? Mikä moraalifilosofiassa on mielekästä ja mikä silkkaa valtioterrorismia? Puhutaan Kantin moraaliajattelusta Moraalin metafysiikan perustuksen ja Käytännöllisen järjen kritiikin kautta. Deleuze-pitoisuus on jaksossa alhainen. Lukemista ja mainittuja tekstejä Alkusitaatti: Ludwig Marcuse Saariluoma: Muuttuva romaani Kant: Moraalin metafysiikan perustus Kant: Käytännöllisen järjen kritiikki Kotsko: Neoliberalism’s Demons Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, toinen luku Loppusitaatti: Nietzsche, Ecce homo Jos haluaa tukea podcastia: MMV-Patreon

Kant työnsi filosofian kaappiin ja sinetöi komeron oven. Minkälaisia kykyjä kaapin sisältä löytyy ja mikä on kykyjen välinen suhde? Miten Kant ensin puhdistaa teologian ulos filosofiasta ja sitten kuljettaa teologian takaisin ajattelun keskipisteeksi? Miten Robert Musil selittäisi analyyttisen ja mannermaisen filosofian eron, ja miksi klassikkokirjat mönttäävät vaikeimmat lukunsa heti alkuun? Jaksossa rupatellaan tuttavallisesti Kantin Puhtaan järjen kritiikistä, mietitään analyyttista, synteettistä, a priori- ja posteriori-tietoa ja tehdään käsitteellisiä kiertokävelyitä Deleuzen kanssa. Lukemista: Deleuze: Kant ja ajan synteesi -seminaarit, erityisesti seminaari 1 Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, johdanto ja I luku Kant: Puhtaan järjen kritiikki, erityisesti II osa eli Transsendentaalinen metodioppi Musil: Mies vailla ominaisuuksia, I osa, sivu 332 (2006 painos)

Millainen oli Kantin voittajatunti ja muu päivärutiini? Mitä on Kantin kriitttinen eli transsendentaalinen filosofia, ja millaisen arkkitehtonisen järjestelmän järjen itsekritiikki muodostaa? Entä miten Julma-Henri selittää empiiristen tieteiden ja filosofian välisen eron? Jaksossa osoitetaan vääräksi Heinrich Heinen väite siitä, ettei Kantilla ollut elämää. Sitten tehdään taustoittava katsaus Kantin kriittiseen ajatteluun, ja lopuksi arvioidaan Kantia kolmesta suunnasta. Jaksossa mainittuja asioita: Thomas De Quincey: The Last Days of Immanuel Kant Heikki Kannisto: Kant ja järjen itsekritiikki (teoksessa Filosofian historian kehityslinjoja) Immanuel Kant: Prolegomena Carefree Wandering -kanava Julma Henri: Rikrek

Miksi sukupuolen ja seksuaalisuuden ympärille syttyy jatkuvasti poliittisia konflikteja? Oliko Nietzsche naisvihaaja vai sittenkin varhainen feministi? Mitä on xenofeminismi? Jaksossa käsitellään muutamia feministisen filosofian uudempia suuntia ja pikakelataan vieraantumisen käsitteen 200-vuotista historiaa Euroopassa. Luettavaa: Sue Prideaux'n haastattelu Nietzschestä LA Review of Booksissa Xenofeministisen manifestin suomennos Zelda-zinessä Shulamith Firestone: The Dialectic of Sex Jakson lopun namedroppaukset: Legacy Russell: Glitch Feminism (tulossa suomeksi 2022) Paul Preciado: Countersexual Manifesto Paul Preciado: Testo Junkie (tulossa suomeksi 2022) Donna Haraway: ”Kyborgimanifesti”. Teoksessa Haila, Yrjö & Lähde, Ville (toim.): Luonnon politiikka Alex Williams & Nick Srnicek: Inventing the Future. Postcapitalism and a World Without Work

Minkälaisia nihilismin lajeja Euroopan historiasta löytyy? Mikä on yli-ihminen? Miten tuhotaan luovasti ja uudelleenarvioidaan kaikki arvot? Hotellihuoneessa katkennut nauhoitus jatkuu: viimeiset setit Deleuzen Nietzsche-kirjaa ja paljon muuta, kuten vastarinnan virallisten muotojen kritiikki, Marxin ja Nietzschen yhteys, näkyvät ja näkymättömät tapahtumat, Sianhoito-opas nietzscheläisenä tekona, hegeliläisen dialektisen ajattelun ankara kritiikki, antroposeenista yli-ihmisaikaan, nihilismin akseleraatio ja lopuksi myöntämisen luonne. Luettavaa: Deleuze: Nietzsche's Burst of Laughter (teoksessa Desert Islands) Deleuze: Nietzsche and the Image of Thought (teoksessa Desert Islands) Deleuze: Nietzsche ja filosofia, luku V ja johtopäätökset Eskelinen & Lehtola: Jälkisanat/Sianhoito-opas

Mistä elämässä on kyse? Miksi kustannustehokkuuden pitäisi olla tärkein asia yhteiskuntasuunnittelussa, miksei mielekäs elämä ole tärkeintä? Mikä on kaiken tämän mieli? Mitä tarkoittavat koodaaminen, rekoodaaminen, byrokraattinen valtiojärki ja nomadinen sotakone? Voiko politiikkaa tehdä hajoamalla? Kysymyksiä tutkitaan kolmen Deleuzen Nietzscheä käsittelevän esitelmän ja haastattelun kautta. Selitys on äänitetty hotellissa hermolomalla Tampereella, ja se kuuluu. Seuraava jakso on viimein luvattu finaali-Nietzsche! Luettavaa: Deleuze: Nomadinen ajattelu (teoksessa Autiomaa ja muita kirjoituksia) Paulsen: Entä jos? Miten kestämme epävarmuutta

Kaunainen ihminen märehtii menneitä jälkiä siinä missä aktiivinen ihminen kykenee unohtamaan ja luomaan. Tästä jaosta alkaa reaktiivisten voimien kehitys, joka etenee pappien välityksellä huonoon omatuntoon ja askeettisiin ihanteisiin. Jaksossa käydään läpi Nietzschen kaikkein voimakkaimpien tekstien hahmotelmia Deleuzen kautta. Esitellään myös velan ja syyllistämisen lyhyt historia ja käsitellään mm. kysymystä siitä, onko työttömien nöyryyttämisen mieli nautinnon tuottaminen työssäkäyville ja omaisuustuloilla eläjille. Iines-kissa keskeyttää selityksen käynnistämällä kissamellakan, mutta selitys elpyy ja käy lopuksi läpi yhdeksän erilaista myöntämisen ja kieltämisen hahmoa. Uusille kuuntelijoille: podcast toimii parhaiten sarjana ensimmäisestä jaksosta alkaen, mutta kyytiin voi toki tulla mistä jaksosta tahansa.Lukemista:Deleuze: Nietzsche ja filosofia, luku IVGraeber: Debt: The First 5000 YearsNietzsche: Moraalin alkuperästä

Onko ajattelu aktiivista? Voiko edes sanoa, että me ajattelemme "itse"? Usein ajattelu alkaa vasta väkivaltaisesta katkoksesta, joka pakottaa kohtaamaan ulkoisen voiman ja luomaan uusia käsitteitä. Kirjeenvaihto-osiossa tarkastellaan arkkitehtuuria ulkoisen, passiivisen ajattelun muotona. Kuinka paljon esimerkiksi ylempiluokkaisen ihmisen korkea käsitys itsestään syntyy häntä ympäröivästä arkkitehtuurista? Lopuksi tarkastellaan typeryyttä filosofisena käsitteenä sekä filosofian tehtävää, joka on ajattelun alhaisuuden paljastaminen. Lukemista: Deleuze: Nietzsche ja filosofia, luku III loppuun Lohtaja, A. (2021). Arkkitehtuurin poliittinen tiedostamaton: Martin Heideggerin ”Rakentaa asua ajatella”. Tiede & Edistys, 45(2). https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/109653

Podcastaaja on nukkunut pommiin ja joutuu lisäksi siirtymään nauhurin kanssa vessaan kesken nauhoitusten. Tämä ei estä ankaraa selittämistä Sapfon ja Aristoteleen objektiorientoituneesta materialismista eikä teorian toiminnallisen luonteen avaamista. Deleuze ja Nietzsche -osuudessa puhutaan dramatisoinnin metodista: sen sijaan, että kysyttäisiin esimerkiksi "mitä on kauneus", kysytäänkin "kuka tai mikä on kaunis, kuka tai mikä ilmaisee itseään kauniissa asiassa". Muita aiheita: suomalaisen ympäristöajattelun raskas laatu, representaatiokeskeisen ajattelun ja politiikan ongelmat, taistelemisen yleinen reaktiivisuus. Lukemista: Pieta Päällysaho: Huomioita Sapfon runoudesta (Poesiavihkot 29) megafoni.kulma.net Eetu Viren: Vallankumouksen asennot (Tutkijaliitto, ilmestyy syksyllä 2021)

Tehdään filosofiaa kissoilla ja tullaan Deleuzen ja Nietzschen olennaiseen kysymykseen: Miten reaktiiviset voimat onnistuvat voittamaan aktiiviset voimat? Entä millaista on myöntävä tahto ja millaista kieltävä? Miksi on tärkeää tulla herkäksi ja miten Nietzsche päätyy ihailemaan sekä sairaita että Jeesusta? Lopuksi esitetään ikuinen paluu eettisenä muotoiluna: “Mitä tahdotkin, tahdo sitä niin, että tahdot myös sen ikuista paluuta. (…) Nietzscheä lannistaa yksi asia maailmassa: pienet korvaukset, pienet nautinnot, pienet ilot, kaikki mikä sallitaan itselle kerran, vain kerran. Kaikki se, mitä ei voi tehdä uudelleen huomenna kuin sillä ehdolla, että sanoo itselleen edellisenä päivänä: huomenna en enää tee sitä.” Lukemista: Deleuzen Nietzsche-kirja, II luku, osiot 11-15 Graham Harmanin blogin advice-postaukset

Käydään läpi palautetta siitä, mikä on Nietzschen kulma heterocringeihmissuhteisiin ja miksi me investoimme halujamme meitä alistaviin mekanismeihin. Varsinainen selitys koskee Deleuzen aktiivisten ja reaktiivisten voimien käsittelyä. Sivutaan myös hierarkian ja ruumiin käsitteitä ja tietoisuuden reaktiivista luonnetta. Jälkipuolella jaksoa otetaan suuri harha-askel ja tarkastellaan, miksi Nietzschellä ja Marxilla ei ole kovin paljon tekemistä modernin oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kanssa. Näiden (eli liberalismin tai sosialismin) sijaan Nietzschen perspektivismi, Marxin kommunismi ja Deleuzen filosofia ovat eron ajattelua. Lukemista: Deleuzen Nietzsche-kirjasta luku II, osiot 1-10 Marx: Gothan ohjelman arvostelua Marx: Pääoman I osan I luku

Jatketaan Deleuzen Nietzsche-masinointia. Miten traaginen, dionyysinen ajattelu eroaa dialektisesta ja kristillisestä ajattelusta? Millä tavalla kristinusko maallisine jatko-osineen on tuonut hirvittävää syyllisyyttä ja tuskaa maailmaan, ja mitä tarkoittaa kärsimyksen sisäistäminen? Miten kaikesta voisi tulla myöntämisen ja ilon kohde? Arvioinnissa myös Nietzschen mahdollinen naisviha, olemassaolon viattomuus ja nopanheitto. Lukemista: Deleuzen Nietzsche-kirjasta ensimmäisen luvut osiot 5-16 Carlo Rovellin kirjat Ajan luonne ja Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta

Aloitetaan Deleuzen Nietzsche-luennan erittäin herkullinen läpikäynti. Mikä on jonkin asian mieli ja mistä arvomme ovat peräisin? Miten todellisuus muodostuu voimien kamppailuista ja hierarkioista? Mitä on vallantahto ja miten sitä tutkitaan genealogisesti? Entä miksi Deleuze inhosi dialektiikkaa niin kovasti? Lukemista: Gilles Deleuze: Nietzsche ja filosofia Herakleitos: Yksi ja sama

Nietzsche on yksi niistä harvoista ajattelijoista, jotka tekee mieli laittaa metaforiseen myrkkykaappiin piiloon ihan nuorimmilta. Miksi näin, ja miten Nietzsche käsitetään yleensä väärin? Onko relativismia olemassa ja mikä on sen suhde perspektivismiin? Jaksossa käsitellään Nietzschen lukemisen kolme pääongelmaa, esitellään Nietzschen elämänvaiheet ja kerrotaan mistä aloittaa. Paljon puhetta mursunviiksistä ja hyvin vähän Deleuzesta. Lukemista: Nietzschen lopun aikojen "trilogia" Ecce homo - Antikristus - Epäjumalten hämärä Nietzschen filosofinen päätrilogia Iloinen tiede - Hyvän ja pahan tuolla puolen - Näin puhui Zarathustra Nietzschen yhtenäisin ja kumouksellisin teos Moraalin alkuperästä Lopuksi vielä nuoruudenteos Tragedian synty.

Jos filosofia on vaarallinen hanke, josta on historiassa voinut saada jopa kuolemantuomion, miksi niin moni filosofi näkee suuresti vaivaa itsestäänselvyyksien turvaamiseksi? Jakso on ääniessee, jossa tarkastellaan filosofian suhdetta valtaan sekä tuotteen ja tuotannon tasoihin. Luettavaa: Afterword from The Democratic Forest. William Eggleston in Conversation with Mark Holborn. http://www.egglestontrust.com/df_afterword.html Gilles Deleuze & Félix Guattari: Anti-Oidipus, luku 1 Karl Marx: Pääoma I, luku 1 Bertrand Russell: Filosofian ongelmat

Mistä empirismissä on kyse, tiedosta vai käytännöstä? Jakautuuko filosofia teoreettiseen ja käytännölliseen? Mikä on subjekti, ja miten epäluuloisesta naturalismista päädytään siihen, että maailma perustuu fiktioihin? Miksi empirismi on mielikuvituksen eikä aistien filosofiaa? Jaksossa tiivistetään Humen ajattelu nuoren Deleuzen ensimmäisen tutkimuksen pohjalta ja kuullaan ensi kertaa suomennettua tekstiä tuosta kirjasta. Lukemista: Gilles Deleuze: Empirisme et subjectivité: essai sur la nature humaine selon Hume / Empiricism and Subjectivity David Hume: A Treatise of Human Nature Agrégation externe de philosophie 2021 Programme et bibliographies https://philosophie.ac-creteil.fr/spip.php?article1077

"Mitä filosofi sanoi toiselle?" Jaksossa selitetään erittäin huono vitsi, joka toimii avaimena 1700-luvun filosofiaan. David Hume on kovaa kamaa, mutta oliko hän pelkkä Kantin muusa? Mihin oppikirjat keskittyvät Humen kritiikissä ja mitä ne jättävät kertomatta empirismistä? Entä mitä tekemistä Deleuzella on tässä jupakassa? Toisena puhujana jaksossa esiintyy Iines-kissa. Lähteitä ja lisälukemista: Gilles Deleuze: Empirisme et subjectivité: essai sur la nature humaine selon Hume / Empiricism and Subjectivity Gilles Deleuze: Hume-artikkeli Châtelet'n filosofian historiassa, löytyy kokoelmasta L'Ile déserte et autres textes (1953-1974) / Desert Islands and Other Texts David Hume: A Treatise of Human Nature Immanuel Kant: Prolegomena

Elämä ei ole mitään henkilökohtaista, Deleuze kirjoittaa. Yksilö on elämän väliaikainen vaikutus, ja yksilöön pakattu elämä on surkastunutta. Mitä sitten voi sanoa Deleuze-nimisen hahmon elämästä? Mikä oli nuoren Deleuzen salainen noitavaihe ja miksi elämän filosofi teki itsemurhan? Lukemista ja katsomista: Deleuzen aakkoset eli L'Abécédaire de Gilles Deleuze löytyy mm. tekstitettyinä Youtube-klippeinä ja englanninkielisenä transkriptinä https://deleuze.cla.purdue.edu/sites/default/files/pdf/lectures/en/ABCMsRevised-NotesComplete051120_1.pdf Frida Beckman: Deleuze (Critical Lives -sarjassa) Francois Dosse: Deleuze & Guattari Tiede & edistys 3/2008: johdatus Deleuzen elämän käsitteeseen ja suomennos Deleuzen viimeiseksi jääneestä artikkelista Jos haluaa tukea podcastia: https://www.patreon.com/mikameitavaivaa

Yksi filosofian vanhimmista kiistoista koskee yleiskäsitteiden ja yksittäisten asioiden suhdetta. Mistä on kyse, miten fransiskaanimunkki Duns Scotuksen "tämyys" liittyy kiistaan ja mitä Deleuze ja Guattari tekevät seksikkäällä transversaalin käsitteellään? Ja muuta filosofiaa.

Johdatus jatkuu: puhutaan Deleuzen systemaattisuudesta, elitismistä, epäintuitiivisuudesta ja liiallisuudesta. Miksi tehdä filosofiaa "vaikealla tyylillä"? Mitä tekemistä tyylillä ylipäänsä on filosofian kanssa, ja miksi eron ajattelijoiden sukupolvi (Deleuze, Derrida, Foucault ja kumppanit) nousi juuri 1960-luvun Ranskassa? Filosofia toimii aina jo tyylillisesti, affektiivisesti, ruumiillisesti, niin kuin tämäkin podcast.

Mistä EXPLAIN DELEUZE TO ME -meemi kertoo? Mikä on filosofian suhde uuteen ja miksi ero koetaan uhaksi? Johdantojaksossa selitetään pahalla tahdolla ja huonolla tuulella Deleuzen lähtökohtia.