Vallan maantiede

Syyskuun alussa Yhdysvaltojen ja Japanin viranomaiset tapasivat kaikessa hiljaisuudessa. Keskustelujen ytimessä oli yttrium - hopeanhohtoinen metallimainen alkuaine, joka lukeutuu harvinaisiin maametalleihin. Vastoin sovittua Kiina on edelleen rajoittanut yttriumin vientiä muun muassa Yhdysvaltoihin. Kriittisten mineraalien viennin rajoittaminen on keskeinen osa suurvaltojen välistä geotaloudellista sodankäyntiä. Mutta miksi Kiinan mineraalit ovat niin täydellinen ase? Ja ovatko muut suurvallat täysin aseettomia Kiinan mineraalimonopolin edessä? Miten geotaloudellista sotaa käydään? Miten voittaja ratkaistaan? Ja miten vapaakaupan ja taloudellisen yhteistyön periaatteisiin historiallisesti nojannut Eurooppa pärjää uudessa ajassa?

Vuosi sitten Yhdysvaltojen hallinto julkaisi uuden strategian globaalin terveyden edistämiseksi. Strategiapaperin otsikkoon oli liitetty tuttu iskulause ”Amerikka ensin”. Samassa yhteydessä strategian toimeenpano siirrettiin terveysministeriöstä ulkoministeriöön. Pian strategian julkistamisen jälkeen Trumpin hallinto lähestyi Afrikan maita. Se halusi nyt neuvotella kahdenvälisiä diilejä - aiesopimuksia, jotka mahdollistaisivat terveysavun jatkamisen, mutta entistä tiukemmilla ehdoilla. Yhdysvalloille ei riittänyt pelkästään se, että jatkossa kehitysapuvarojen käyttöä syynättäisiin tarkemmin. Avun vastineeksi se halusi suoran pääsyn afrikkalaisten terveysdataan ja patogeeninäytteisiin, jopa mineraaleihin. Mutta mikä on hinta sille, jos globaalia terveysapua ohjaavat ensisijaisesti Yhdysvaltojen intressit? Intressit, jotka ovat yhä useammin kaupallisia, tai ulko- ja turvallisuuspoliittisia. Ja mitä riskejä sisältyy siihen, että Yhdysvallat vetäytyy monenkeskisestä yhteistyöstä, ja rakentaa rinnalle omia…

Elokuun alussa Turkin, Pakistanin ja Saudi-Arabian poliittiset johtajat allekirjoittivat yhteisen puolustussopimuksen. Sopimuksen mukaan hyökkäys yhtä vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia vastaan. Kuulostaa tutulta. Mekan julistusta onkin jo ehditty kutsua lähtölaukaukseksi Islamilaiselle Natolle. Mutta mistä oikeastaan on sovittu? Mitkä ovat toimivan ja poliittisesti uskottavan liittouman edellytykset, ja onko niitä? Liittouma syntyy Gazan ja Iranin sodan raunioille. Lähi-itään, josta Yhdysvallat vetäytyy, ja jonka täyttämään turvallisuustyhjiöön alueen maat etsivät nyt kiivaasti ratkaisuja. Mutta voiko puolustusliitto toimia, jos mailla ei alkuunkaan ole edes yhteistä vihollista? Ja jos toimiikin, niin kenen erityisesti tulisi olla huolissaan?

Tänä vuonna tasavallan presidentti Alexander Stubbin isännöimissä Kultaranta-keskusteluissa erottui selkeä teema. Globaali etelä ja sen rooli uudessa maailmanjärjestyksessä. Onko multilateralismi kuollut? Voiko Yhdysvaltoihin enää luottaa? Ja mitä vaihtoehtoja meillä on? Kiina kannattaa moninapaista maailmanjärjestystä, mutta Aasiassa se haluaa olla ylivalta. Xi Jinping kokee Japanin asevarustelun maalleen uhkana, mutta suhtautuu Intiaan pragmaattisesti. Pelikirjaa kahden suuren rinnakkaiselolle ei kuitenkaan ole. Onko Aasiassa lopulta tilaa kahdelle suurvallalle? Ja miten ja milloin Taiwanin kysymys ratkaistaan? Minna vieraili Kultarannassa, ja uusimmassa jaksossa perkaamme keskustelujen antia.

Mitä yhteistä on kiinalaisilla Labubu-nukeilla, Israelin euroviisumenestyksellä ja Iranin tehtailemilla lego-videoilla? Kaikissa on kyse pehmeästä vallasta eri muodoissa. Pehmeä valta nähtiin pitkään höttönä, mutta nyt siitä on tullut jälleen keskeinen rintama geopoliittisessa kamppailussa. Kehen luotetaan, kuka päättää narratiivit, ja kenen maailmankuvaa tavoitellaan? On aika laittaa pehmeät tossut jalkaan, siemailla kuumaa omenavettä ja ottaa kaikki irti tulihevosen vuodesta. Onko Yhdysvallat menettämässä myös pehmeän vallan hegemoniansa, ja elämmekö me kaikki kohta kiinalaista elämää?

Yhdysvalloista kasvoi liuskeöljybuumin myötä maailman suurin öljyntuottaja, ja sen piti muuttaa myös ulkopolitiikan suuntaa. Energiaomavaraisuuden piti tarkoittaa sitä, ettei Yhdysvaltojen tarvitsisi enää pyöriä maailmanpoliisina Lähi-idässä, mutta toisin kävi. Helmikuun lopussa Yhdysvallat hyökkäsi Iraniin, Iran sulki Hormuzinsalmen, ja maailma ajautui energiakriisiin. Miten musta kulta palasi geopoliittisten jännitteiden keskiöön? Miksi Arabiemiraatit lähti OPEC:sta ja mitä öljykartellin hajoamisesta seuraisi?

Alle kuuden miljoonan asukkaan Libanon on maantieteensä vanki. Sotilaallisesti ylivoimainen Israel uhkaa maata etelästä, ja pohjoinen naapuri Syyria on niin ikään aina pyrkinyt puuttumaan Libanonin sisäisiin asioihin. Vuosia kestänyt talouskriisi ja heikko hallinto heikentävät Libanonin mahdollisuuksia päästä irti väkivallan ja kurjuuden kierteestä. Kun Yhdysvallat hyökkäsi Iraniin helmikuun lopussa, Libanonissa toimiva sotilaallinen ryhmä Hizbollah aloitti lähes välittömästi iskut Israeliin. Näin Hizbollahin ja Israelin välille syttyi jo toinen sota kuluneen kolmen vuoden aikana. Libanon ja Israel pääsivät sopuun tulitauon jatkamisesta, mutta raketti-iskut jatkuvat, eikä sotaa käyvä Hizbollah ole edes tulitaukosopimuksen osapuoli. Miten Hizbollah syntyi, mitä ryhmä haluaa, ja miksi sen nujertaminen niin sisältä kuin ulkoa vaikuttaa lähes mahdottomalta?

Kaikki huomio on jälleen Presidentti Donald J. Trumpissa, joka liikuttelee somepostauksillaan markkinoita mielensä mukaan. Keskustelussa kuuluu vain harvojen ääni, vaikka Yhdysvaltojen hyökkäyksen vaikutukset tuntuvat jo laajasti eri puolilla maailmaa. Mitä Persianlahden maiden johtajat ajattelevat tilanteesta? Entä miksi Pakistan, Egypti ja Turkki havittelevat roolia rauhanneuvotteluissa? Miten Intia on saanut kaasukuljetuksiaan suljetun Hormuzinsalmen läpi? Iranin sodan suurimpia kärsijöitä ovat sota-alueen siviilit, mutta sen seurannaisvaikutukset varjostavat jo nyt arkea monissa Lähi-idän, Aasian ja Afrikan maissa. Laajentunut ja pitkittynyt sota voi lisätä myös uusien konfliktien riskiä alueilla, joilla on jo ennestään epävakaata.

Helmikuun viimeisenä päivänä Yhdysvallat aloitti Eeppinen raivo -nimeä kantavan sotaoperaation Iraniin. Israel iski Yhdysvaltojen rinnalla. Mikä sai Trumpin iskemään Iraniin juuri nyt, ja mitä eri osapuolet oikeastaan sodassa tavoittelevat? Millaisia vaikutuksia sodalla on energiamarkkinoihin ja maailmantalouteen? Iran ei osoita mitään antautumisen merkkejä, vaan iskee kiihtyvällä voimalla Persianlahden energiainfrastruktuuriin ja Hormuzinsalmella oleviin aluksiin ja tankkereihin. Mikä on Yhdysvaltojen suunnitelma vai onko sitä ylipäätään? Tuleeko eeppisen raivon operaatiosta sittenkin Trumpin pahin virhe ja eeppinen epäonnistuminen? Ja mitä tilanteesta ajattelevat Venäjä ja Kiina?

Joulukuussa Israel tunnusti Somalimaan itsenäisyyden ensimmäisenä maana maailmassa. Strategisesti tärkeällä paikalla, Punaisenmeren rannalla sijaitseva Somalimaa on osa Somaliaa, vaikka alue julistautui itsenäiseksi jo vuonna 1991. Nyt maa on saanut ensimmäistä kertaa kansainvälistä tunnustusta ja tärkeän liittolaisen. Mitä Israel haluaa Somalimaasta ja miten sen toimet liittyvät sotaan Irania ja sen vastarinta-akselia vastaan? Entä mitä Somalimaa tilanteesta hyötyy? Yhteistyön tekeminen Israelin kanssa tekee Somalimaasta maalitaulun useiden suurvaltojen - niin Turkin, Kiinan kuin Saudi-Arabiankin silmissä. Vastaavasti Somalimaalla on Israelin lisäksi tukenaan myös Etiopia, Taiwan sekä Yhdysvallat. Spekulaatiot kiihtyvätkin sen suhteen, että seuraavaksi Somalimaan itsenäisyyden tunnustaa Yhdysvallat. Mitä siitä seuraisi? Alkaako suurvaltojen välinen proxy-sota sittenkin Afrikan sarvessa?

Vuonna 2022 Jemenin sisällissodan osapuolet sopivat tulitauosta, jota seurasi väkivaltaisuuksien laantuminen. Pinnan alla kuitenkin kyti. Huthikapinalliset saivat Gazan sodasta uutta nostetta propagandalleen ja ovat nyt sotilaallisesti vahvempia kuin koskaan. Viime joulukuussa avoimeen konfliktiin ajautuivat myös Arabiemiraattien aseistamat eteläisen Jemenin separatistit ja Saudi-Arabian tukemat hallituksen joukot. Mistä Jemenin eri sotilaallisten ryhmien taisteluissa on kyse? Miten huthikapinallisista kasvoi kaikessa hiljaisuudessa Lähi-idän vaarallisin militanttiryhmä? Ja voiko maa, jonka kahtiajakautumisella on niin pitkä historia, ikinä saavuttaa rauhaa?

Vuosi lähestyy loppuaan ja on aika pysähtyä pureskelemaan kuluneen vuoden tärkeimpiä tapahtumia ja suunnata katsetta ensi vuoteen. Mitä opimme Yhdysvaltojen uudesta kansallisen turvallisuuden strategiasta, ja miten se auttaa meitä ennakoimaan tulevaa? Entä millaista maailmanjärjestystä povaa tasavallan presidentti Alexander Stubb tuoreessa esseessään? Kuka voitti kauppasodan, vai voittiko siinä kukaan? Aiheet eivät lopu ensi vuonnakaan. Tekoäly, teknologiakilpailu, ilmastonmuutos ja kilpailu viljelykelpoisesta maasta. Myös nämä teemat pysyvät suurvaltakilpailun keskiössä ja aiheuttavat jännitteitä. Onko edessä toivon vai kaaoksen vuosi?

Voimapolitiikan aikakaudella suuret vievät ja pienet vikisevät. Liittoumia luodaan, ja lupauksia petetään. Ja siinä sivussa hierotaan diilejä. Miten tässä pelissä pärjää Afrikka, jolle jaettiin lähdössä huonommat kortit? Liian usein puhumme Afrikasta suurvaltapolitiikan näyttämönä, ja liian harvoin pohdimme, olisiko Afrikasta suurvaltapeluriksi. Mitä siihen vaadittaisiin? Kuka sitä johtaisi? Ja uskooko siihen kukaan?

Paholainen pukeutuu hijabiin. Näin totesi kenialainen aktivisti Boniface Mwangi Tansanian vaalipäivänä pari viikkoa sitten. Kun Tansania sai ensimmäisen naispresidenttinsä vuonna 2021, ilmassa oli runsaasti optimismia. Samia Suluhu Hassan lunastikin odotukset alussa, ja vapautti esimerkiksi poliittisia vankeja. Vähitellen presidentin otteet kuitenkin muuttuivat yhä itsevaltaisemmiksi, ja tuoreimmat vaalit olivat jo suoranainen demokratian irvikuva. Mitä Suomenkin kehitysyhteistyön lempilapselle oikein tapahtui? Ja mikä on Kiinan rooli siinä, että Tansania luisuu yhä kovempaa vauhtia kohti suoranaista diktatuuria?

Yhdysvallat toi maailman suurimman sotalaivan Karibianmerelle ja uhkaa Venezuelaa sotatoimilla. Trumpin mukaan kyse on huumeiden vastaisesta sodasta, mutta onko todella näin? Sosialistinen Venezuela on olemassaolollaan ärsyttänyt Yhdysvaltoja pitkään, ja nyt mitta saattaa olla täynnä. Mutta kuinka helppoa Maduron hallinnon kaataminen on? Ja onko uhkana jopa laajempi alueellinen konflikti?

Presidentti Trump kehuskelee päättäneensä lyhyen virkakautensa aikana jo seitsemän sotaa. Yksi niistä on konflikti Itä-Kongossa. Ylevistä puheista huolimatta konflikti on kuitenkin ratkaisematta eikä sen keskeisiä osapuolia ole edes huolittu mukaan rauhanneuvotteluihin. Kongon demokraattisessa tasavallassa on käyty monta veristä sotaa viime vuosikymmeninä. Tuoreimpien taisteluiden juuret juontavat siirtomaa-aikaan, keinotekoisiin rajoihin ja Ruandan kansanmurhaan. Ja kuten usein - tätäkin sotaa ruokkivat Kongon rikkaudet. Onko rauha edes mahdollinen, kun niin moni taho hyötyy konfliktin jatkumisesta?

Iranin valtion historia on yksi maailman pisimmistä ja monivaiheinen on myös maan historia suhteessa ulkovaltoihin. 70-luvun lopun islamistisesta vallankumouksesta lähtien maa on ollut kansainvälisen yhteisön hylkiö. Nyt Iran on ennennäkemättömässä ristipaineessa: pakotteiden köyhdyttämä kansa janoaa vapauksia, mutta pelkää myös uusia Israelin iskuja. Miten Iranissa menee sodan jälkeen ja miltä tulevaisuus näyttää?

Mali, Burkina Faso, Niger… Yksi toisensa jälkeen armeija otti vallan ranskankielisessä Afrikassa. Pian uudet johtajat marssittivat Ranskan joukot ulos maasta ja toivottivat venäläiset tervetulleeksi. Mitkä ovat Venäjän tavoitteet Afrikassa ja mihin perustuu sen kasvava vaikutusvalta Sahelin alueella? Ja voiko imperialistinen itänaapurimme voittaa puolelleen myös afrikkalaisten sydämet?

Kiina on omasta mielestään maailmannapa. Monet Kiinan kansallisen turvallisuuden huolenaiheista kilpistyvät Etelä-Kiinan merelle. Yhdysvallat liittolaisineen on piirittänyt Kiinan eteläpuolelta, ja se osaltaan selittää Kiinan ystävyyttä Venäjän kanssa. Etelä-Kiinan meri on Kiinalle kriittinen kauppareitti ja luonnonvarojen lähde. Pääsy merelle on myös tärkeää, mikäli Kiinan olisi toimittava Taiwanin suhteen. Mikä on yhden Kiinan politiikka? Mitä tarkoittaa Yhdysvaltojen strategisen epämääräisyyden linja? Ja kuinka todennäköistä on, että seuraava suurvaltojen välinen konflikti käydään Kiinan eteläisillä merialueilla?

Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa vieraili Valkoisessa talossa, ja joutui vastaamaan Trumpin perusteettomiin syytöksiin valkoisten viljelijöiden kansanmurhasta. Miksi rotuerotteluhistoriastaan surullisenkuuluisa Etelä-Afrikka ärsyttää Yhdysvaltojen nykyhallintoa niin paljon? Rotusorron jättämät arvet maan yhteiskuntaan ovat syvät, mutta ongelmistaan huolimatta Etelä-Afrikan tarina on rohkaiseva ennakkotapaus. Mitä voisimmekaan historiaa lukemalla oppia?

Intia on seuraava supervalta - ainakin jos Tony Blairia ja Narendra Modia on uskominen. Talous jatkaa vahvaa kasvuaan, mutta Kiinan etumatka on vielä pitkä. Onko Intiasta uudeksi maailman tehtaaksi, ja onnistuuko Intian geopoliittinen tasapainottelu vihamielisten suurvaltojen välissä?

Samalla, kun ilmastonmuutos muovaa viljelyolosuhteita, suurvallat pyrkivät vahvistamaan huoltovarmuuttaan jopa valtaamalla uusia alueita. Ruoka on aina ollut poliittista, ja sitä käytetään parhaillaankin myös sodankäynnin aseena. Voiko ruoka olla jopa yksi motiivi Venäjän hyökkäyssodan taustalla? Ja mistä onkaan kyse Aasian riisikriisissä?

BRICS-ryhmä on toiminut globaalin etelän äänitorvena jo pian parinkymmenen vuoden ajan. Viime vuosina ryhmä on laajentunut, kun uusia maita on liittynyt mukaan Kiinan, Intian, Brasilian, Venäjän ja Etelä-Afrikan alunperin muodostamaan kokoonpanoon. BRICS:n viesti moninapaisesta maailmasta on yhä ajankohtaisempi ja vetovoimaisempi, mutta onko löyhästä ryhmästä Yhdysvaltojen johtaman maailmanjärjestyksen haastajaksi vai kompastuuko se keskinäisiin erimielisyyksiinsä?

USAID:in alasajo veti maton alta maailman kehitysyhteistyöltä. Systeemi romahti ja jälki on rumaa, mutta voiko kaaoksesta myös syntyä jotain hyvää? Vai ajavatko länsimaat oman globaalin vaikutusvaltansa yhä syvempään ahdinkoon?

Arktisella alueella on nyt kuumat paikat. Alue lämpenee huomattavasti nopeammin kuin maapallo keskimäärin, ja suurvallat hamuavat jään alta paljastuvia nopeampia kauppareittejä ja arvokkaita luonnonvaroja. Venäjä ja Kiina ovat etumatkalla mitä tulee arktisen alueen kaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Ymmärsikö Yhdysvallat arktisen alueen arvon aivan liian myöhään?

Punaisenmeren strateginen merkitys on kasvussa, ja nyt apajille pyrkivät myös maat, joilla ei ole suoraa pääsyä rannikolle. Kestääkö Yhdysvaltojen aseellinen ylivoima alueella, vai painavatko muut nousevat vallat ohi niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti?

Sudanissa kahden rikkaan kenraalin valtataistelu on paisunut Persianlahden maiden väliseksi proxy-sodaksi. Sen lisäksi soppaa hämmentävät muutkin tekijät. Sisällissodaksi mielletyssä sodassa on kyse paljon muustakin kuin pääkaupungin hallinnasta. Venäjä ja Arabiemiraatit haluaa Sudanin kullan, ja muu maailma ei halua puuttua sotaan, koska Arabiemiraatit on liian tärkeä yhteistyökumppani.

Saudi-Arabia on päättänyt kasvaa alueensa johtavaksi talousmahdiksi, ja kruununprinssi Muhammad bin Salman näyttää löytäneen yhteisen sävelen niin Venäjän kuin Yhdysvaltojenkin kanssa. Mutta ovatko suuret infrahankkeet oikotie onneen, ja kestääkö naapurisopu miekkojen kalistelun?

Miten Kiina-hurmos vaihtui ensin huoleksi ja sitten paniikiksi, ja miten Kiina rakensi itselleen lähes monopolin kriittisten raaka-aineiden tuotannossa ja jalostuksessa.

Pilottijaksossa saat kuulla tarinan siitä miten tapasimme, keitä olemme ja miksi halusimme perustaa Vallan maantiede-podin.