Wait Wait... Don't Tell Me! on yhdysvaltalaisen julkisen radion (NPR) tuottama pitkäikäinen uutisvisailu, joka yhdistää ajankohtaiset tapahtumat, satiirin ja komedian. Vuonna 1998 alkunsa saanut ohjelma on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Yhdysvaltojen suosituimmista radio-ohjelmista ja podcasteista. Ohjelman keskiössä on viikoittainen katsaus maailman uutisiin, joita käsitellään huumorin ja visailun keinoin.
Ohjelmaa juontaa Peter Sagal, jonka johdolla kolmihenkinen koomikoista, toimittajista ja kirjailijoista koostuva vaihtuva paneeli vastaa kysymyksiin viikon merkittävimmistä ja omituisimmista uutisotsikoista. Ohjelman toisena vakiohahmona toimii Bill Kurtis, joka huolehtii pisteidenlaskusta ja toimii ohjelman kuuluttajana. Formaatti perustuu vahvasti vuorovaikutukseen: mukana on sekä puhelimitse osallistuvia kilpailijoita että studiossa oleva live-yleisö.
Jaksojen rakenne koostuu useista vakio-osioista. "Who’s Bill This Time?" -osiossa kuuntelijat yrittävät tunnistaa Bill Kurtisin esittämiä sitaatteja ja uutishenkilöitä. "Bluff the Listener" -osiossa kilpailijan on erotettava todellinen uutisaihe kolmesta panelistien esittämästä tarinasta, joista kaksi on keksittyjä. Ohjelman tunnetuimpia osioita on "Not My Job", jossa vieraileva julkisuuden henkilö – kuten poliitikko, näyttelijä tai tiedemies – vastaa kysymyksiin aihepiiristä, joka ei liity millään tavalla hänen omaan asiantuntemukseensa.
Ohjelman tyyli on nopeatempoinen ja se nojaa vahvasti panelistien väliseen improvisaatioon ja sanailuun. Vaikka käsiteltävät aiheet nousevat suoraan viikon uutisvirrasta, lähestymistapa on aina viihteellinen. Ohjelma tarjoaa kuulijoilleen tavan seurata maailman tapahtumia korostaen erityisesti uutismaailman absurdeja piirteitä. Podcast-versio julkaistaan viikoittain, ja se sisältää usein myös materiaalia, jota ei kuulla alkuperäisessä radiolähetyksessä. Ohjelma on palkittu useilla alan tunnustuksilla, mukaan lukien arvostetulla Peabody-palkinnolla.